Hyinen on talven yö ja tähdet himmenee Kauas kalvaana on kuolleet kulkeneet Niin pitkään henget jumalten hiljaa valvoneet Hyinen on talven yö, kun loppuu ihminen ♪ Yön varjot laskee ylle maan Ja tähtein loisto kutsuu kuolemaan Hyiseen hautaan unen kaltaiseen Ja jotta murheet unhoon jäädä vois Surun alhost' kerran päästä pois Ja jättää jälkeen mennytmaailmainen Sen säilän varteen vuotaen ♪ Yön kylmä kerran koittanee Lumest' laskee seppel surujen Yllein varjo Havukruunujen Kaltahalle hautain kumpujen Varjotyöhön kerran viimeisen Mi onni on, jos ei uho iäinen? ♪ Yön sydän varjoon vangitsee Valveen hetket uneks vaipunee Sotain saata viimein päätökseen Yön sydän tunnet suruni Sä tunnet salat kaiken murheeni Sä viet mut pois ja saatat iäiseen Kauniiseen