Hiljaa, hiljaa paikallaan Olen ollut kaksi kuukautta Tuijotellen vanhaa kuittia Ehkä henkes näin nähdä saan Hulluus vaivaa, matonkuviot pyörivät Radion kanavien keskellä Kuulen kuin enkelten kirkuvan Ne huutaa 'Tuu verhon taa!' Kurkistan ikkunan verhon taa Pimeydessä ei astu kuin Saatana Kuka vie, en tiedä Ei ainakaan Se joka huutaa 'Tuu verhon taa!' ♪ Radion Kohina on Eessä pallona Joku kylmä vetää sinne Lämmin pitää paikallaan Juoksen kohinaan Huone syöksyy veitsinä Kohti vain Tuu! kuuluu kauempaa Kuuluu kauempaa Kuuluu kauempaa Kuuluu kauempaa Kuuluu kauempaa Kuuluu kauempaa Kuuluu kauempaa