Siniusva kohoaa Alta kiven ja kannon Kivet puhuttelevat henkeô Kannot avartavat nôkyjô Yksi kivestô, kylmôstô maasta, Kôvyn kuorista, sienen kukista Vedet vellovat, illan koittaessa soi Ihmissielua unhoon vaivuttavat Metsônhenget ja ôôni y³n Tanssi viimeinen tanssisi Tônô iltana, kun kivet Kutsuvat kuolemaan Ei sanoja jôttôô hyvôstiô Tuulet kutsuvat, ojenna kôtesi Siivittôkôô minut pohjantôhtiin, Nostakaa y³taivaan tanssiin Yksi usvasta, sinertôvôstô valosta Tuulen jôljistô, ilman hengistô Sammaleinen kuolinvuode Naavaisten katseiden ympôr³I'mô Hiljaiseksi lampi jôô