Joutavimmat puheet niille suodaan kaikua
Tyytymätön kaduiltamme syrjään joutaa vaipua
Tyhjä nauru, naamataulu vailla tunteen hohtoa
Puolitiessä turhuuteen orjan tavoin seuraa johtoa
Raskaat keuhkoni ne hiljaa pihisten vain tyhjenee
Vakaan väen sekaan katkeruus ja kauna hälvenee
Suunta joukolla on sama vaikka kieroon kurssi vie
Väylä levee joskin väärä, määränpää missä lie
Voin vain ääneen pohtia ja ottaa kantaa
Aatosten virrassa en voi jäädä rantaan
En voi koska jäätyy virta ja lumettuu jos
Vaienneena padon rakennan
Laahustan mä lainasanoin silloin aina
Samaa latua vaan
Silmäni mä suljen, mieli uutta kuvittaa
Olemassaoloani hetken huvittaa
Kirkas aatos, hetki paatokseton mielenmaisema
Jolloin huomaamatta haaveen olen sokaisema
Puhdas tahto puskee vilpitönnä kohti unelmaa
Mutta unelmakin jalostuu ja muuttaa suuntaa
Millä lailla murtaa muovikuoripuoli-ihminen
Millä lailla kuoli puolikas ja minne jäi ihminen?
Voin vain ääneen pohtia ja ottaa kantaa
Aatosten virrassa en voi jäädä rantaan
En voi koska jäätyy virta ja lumettuu jos
Vaienneena padon rakennan
Laahustan mä lainasanoin silloin aina
Samaa latua vaan
Samaa latua vaan
Samaa latua vaan
Latua vaan, latua
Samaa latua vaan
Kaskut läpi koluttu ja vitsit veistelty
Vuorosanat vuoleskeltu, huulet kaikki heitelty
Vaan merkittävät sanat jäivät vaille painoa
Kaiken tämän keskellä siis en ole mykkä ainoa
En, ainoa
En, ainoa
En, ainoa