Sun villin sielusi synnit syö Santarmit ranteisiin raudat lyö Et missään saa viivähtää Koirat niskaasi hengittää Tähtää kiiltävän piipun suu Kannet arkkuusi valmistuu Kuumeiseen juoksuusi raahaudun Voin öisin viilentää otsaa sun Pian polttaa tää vieras maa Raakaa loppuas en vain jaa Kohta luodit jo lentää voi Marseljeesi ei silloin soi Ei soi, ei soi, ei soi