(Säv. Ralph Siegel, san. Vexi Salmi)
Vain salaa ja kuiskaten nimen sen kuulin,
Sen enempää hänestä tiedetty ei.
Ja jäljetkin lakaisi sateet ja tuuli
Ne kivistä polkua vuorille vei.
Hän aseella kirjoitti itselleen lain.
Sen mukaan hän eli, sen noudatti vain.
Hän jokaisen rihmankin rikkailta vei
Ja köyhille jakoi, jos tarvinnut ei.
Tuon Pistoleron
Maine vieläkin muistetaan.
Hälle päätäkin puistetaan,
Löydy vertaista ei.
Tuon Pistoleron
Katse hurmasi naiset kai.
Jos hän tahtoi hän heidät sai,
Sitten vuorille vei.
Hän rakasti hetken, se hänelle riitti
Ja jokaisen takaisin kotiinsa toi.
Ja helläksi jokainen myöhemmin kiitti,
Hän salaiset unelmat todeksi loi.
Niin miehet hän vihasta sekaisin sai
Ja naiset, he unissa toivoivat kai:
Jos kerran ees saapuisi kohdalle hän
Ja näkisi hymynsä viettelevän.
Tuon Pistoleron
Maine vieläkin muistetaan.
Hälle päätäkin puistetaan,
Löydy vertaista ei.
Tuon Pistoleron
Katse hurmasi naiset kai.
Jos hän tahtoi hän heidät sai,
Sitten vuorille vei.
Aa-aa-aa-aa-aa-aa Pistole-Pistolero.
Itse teki mitä tahtoi.
Häntä kiinni saatu ei.
Aa-aa-aa-aa-aa-aa Pistole-Pistolero.
Yksin kuolla myöskin mahtoi,
Hautaan salaisuuden vei.
Hän taruissa elää, ne eivät voi kuolla.
Nää seikkailut monissa lauluissa soi.
Ja ehkä hän tietoisen toisella puolla
Nyt tänäänkin ryöstää ja rakastaa voi.
Yötuulet kun vuorilla viimoina soi,
Niin hevosen laukkaavan kuulla myös voi.
Hän aaveena vuorilla ratsastaa kai
Tai harhan sen unelmat aikaan vain sai.
Tuon Pistoleron
Maine vieläkin muistetaan.
Hälle päätäkin puistetaan,
Löydy vertaista ei.
Tuon Pistoleron
Katse hurmasi naiset kai.
Jos hän tahtoi hän heidät sai,
Sitten vuorille vei.
Aa-aa-aa-aa-aa-aa Pistole-Pistolero.
Itse teki mitä tahtoi.
Häntä kiinni saatu ei.
Aa-aa-aa-aa-aa-aa Pistole-Pistolero.
Yksin kuolla myöskin mahtoi,
Hautaan salaisuuden vei.