Mä kai jo vanha oon Sä kuulut nuorisoon Ja ihmettelet varmaan Mä mitä tarkoitan Kun silmät ummistan Ja sitten hyräilen Tuon laulun lyhyen Ja silmät avaten Nään kulta-ajan armaan Näin siitä puhun Kuin se eilen ollut ois Ja huokaan hymysuin Kulta-aikaan, Kulta-aikaan Mä liitän muiston onnestain Kulta-aikaan, Kulta-aikaan Lumoon tuon öisen maailmain Taas palaan kahvilaan Taas siinä istutaan Taas karahvi saa kiertää Mä ostan orvokin, Sen annan suudelmin Ja aivan rahaton Niin moni meistä on Siks myyn mä solmion Ja kenkä jalkaa hiertää Ja vaikka taljain Mä harvoin kaupaks sain Niin nautin nautin vain Kulta-aikaan, Kulta-aikaan Mä olin kahdenkymmenen Kulta-aikaan, Kulta-aikaan Elin kuin koskaan muulloin en Nyt unen todeks teen Ja oven ateljeen Mä sulkeutua annan Me jäämme kahden vain Hän istuu mallinain Ja taideteoksen Niin häikäsevän sen Mä teen kuin leikiten Ja aamuun hänet kannan Ei muuta ollutkaan, Ja muuta milloinkaan Ei tule olemaan Kulta-aikaan, Kulta-aikaan Mä siihen kuulun siunattuun Kulta-aikaan, Kulta-aikaan Mä palaan jälkeen kaiken muun Mä kai jo vanha olin Sä kuuluit nuorisoon Ja ihmettelit varmaan Mä mitä tarkoitin Kun silmät ummistin Ja sitten hyräilin Tuon laulun lyhyen Ja silmät avasin Näin kulta-ajan armaan Näin siitä puhuin Kuin se eilen ollut ois Nyt huokaan hymysuin Kulta-aikaan, Kulta-aikaan Mä olin kahdenkymmenen Kulta-aikaan, Kulta-aikaan Mä palaan jälkeen kaiken muun