Surupallo on tummansininen Kauheen painava, kylmä, kivinen Se asuu täällä, mun mahanpohjalla Jäi mun vartaloon kai pysyvänä osana Surupallo, se pysyy kilttinä Kun kiedon sen ympärille monta vilttiä Ja iltapäivään se antaa mun nukkua Mut hyppää kurkkuun joka kerta kun mä koitan puhua On sureminen pirun rankkaa duunii Kun se ottaa ja lamauttaa ruumiin niin Tuntuu ettei osaa hengittääkään enää Mut sit sen kaa jotenkin vaan oppii elää Surupallo on aina mukana Osaisinko mä siitä enää luopua Tunnen kuinka se hiljalleen kevenee Vai vahvistuinko mä Mist tietää kuin päin se menee On sureminen pirun rankkaa duunii Kun se ottaa ja lamauttaa ruumiin niin Tuntuu ettei osaa hengittääkään enää Mut sit sen kaa jotenkin vaan oppii elää On sureminen pirun rankkaa duunii Kun se ottaa ja lamauttaa ruumiin niin Tuntuu ettei osaa hengittääkään enää Mut sit sen kaa jotenkin vaan oppii elää Surupallo on tummansininen Vähän painava, kylmä, kivinen Tunnen kuinka se hiljalleen kevenee Vai vahvistuinko mä