Elämii on tasan kaks Ennen sua ja sun jälkeen En haluu vanhoi muistaa Ei ne tunnu enää tärkeelt Oon kuullu auringosta tarinaa Mut sitä nähty on harvoin Mitä täällä kasvaa Ne on kasvanu varjoon Marraskuun lyijynraskaat illat Liittymäruuhkaiset betonisillat Oman painonsa alle ne murtuu ilman sua Läpi synkimmän maiseman kuljet Rappujen välkkyvät loisteputket Varjoja piirtää asfalttiin, kun mä ootan sua Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot Jossain pilvien pääl Minne katse ei riitä Siel on kultaa, mä nään Sä oot sirpale sieltä Millä voimalla voit Sun pienillä harteil Voit kantaa kahen painoo Meil on kaikilla tarpeeks Marraskuun lyijynraskaat illat Liittymäruuhkaiset betonisillat Oman painonsa alle ne murtuu ilman sua Läpi synkimmän maiseman kuljet Rappujen välkkyvät loisteputket Varjoja piirtää asfalttiin, kun mä ootan sua Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot Niin sä tuot Auringonvaloo varjoon Niin sä tuot Auringonvaloo varjoon Tän sateisen kaupungin seiniin Kirjoitan viestin ja piirrän reitin Tai mä ootan että sä löytäisit tien mun luo Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot valoo Sä oot