Nää juottopaikat ei tunnu enää samalt,
Vaik tää oli joskus meidän katu jeah,
Vaellettii laumaa ottaa koko ajan, mut nykyään mus on ihmisen haju.
Mä oon kaivannu takas savannille, mut mä en kuulu tänne enää.
Se teki sen mulle ja tekee saman
Niille, jotka huomenna suistoista herää.
Mä olin eläin, mä olin petoeläin,
Elin aina ku viimeistä päivää ei,
Huolta ees pienintä häivää ei, päättömän kanssa.
Nää juottopaikat ei tunnu enää samalt,
Vaik tää oli joskus meidän katu jeah,
Vaellettii laumaa ottaa koko ajan, mut nykyään mus on ihmisen haju.
Mä haluisin osata nollata viel, mut korvii myöten ollaan soosis,
Jotain tuntematontakin solvata siel, ja oksentaa syliini loosis,
Mut en oo eläin mä en oo petoeläin,
En haluu elää kun viimeistä päivää ei
Järkee ees pienintä häivää ei, päättömän päissään.
Nää juottopaikat ei tunnu enää samalt,
Vaik tää oli joskus meidän katu jeah,
Vaellettii laumaa ottaa koko ajan, mut nykyään mus on ihmisen haju.
Ja kävelen viikonloppuisin kahella jalalla,
Ne sanoo mä oon muuttunu, mut oisin vaa juuttunu.
Ei jaksa enää roikkuu radalla kokorahalla,
Ne sanoo mä oon muuttunu, mut oisin vaa juuttunu.
Kaikki mun virtahevot, kaikki mun antiloopit, kaikki mun sarvikuonot,
Kirahvit ja koliootin mukit ylös,
Nää on ollu hienoi vuosii,
Ja mä venailen teit tääl toisel puolel, heeeeii.
Nää juottopaikat ei tunnu enää samalt,
Vaik tää oli joskus meidän katu jeah,
Vaellettii laumaa ottaa koko ajan, mut nykyään mus on ihmisen haju.
Ja kävelen viikonloppuisin kahella jalalla,
Ne sanoo mä oon muuttunu, mut oisin vaa juuttunu.
Ei jaksa enää roikkuu radalla kokorahalla,
Ne sanoo mä oon muuttunu, mut oisin vaa juuttunu.