Miten taas, miten taas
Oijoi, sinäkö vaan, sinäkö vaan
Voi tietäisit, sä tietäisitpä vaan
Minkä verran oon tän ite laittanu haisemaan
No ei juuri ollenkaan
Tulin nopeesti vaan olan yli vilkuilemaan
Että oliskohan kaikki hauskempaa
Jos siihen harjun päälle oltais jääty asustamaan
Miten se vaan, miten se vaan
Ei mahdu mun kaaliin ollenkaan
Että välillä on sikkura säkkyrää
Eikä kaiken kuulu mennä niinku ite haluaa
Jos ei sinunkaan, niin kenen muka
Ku ei tää maailma oo mikään hahmogalleria
Jossa tulee vastaan joku kaunis Valeria
Jonka kyky sietää mua on pehmopaperia
Mitä nyt taas, no mitä nyt vaan
Mä alan johtopäätöksiä tässä solomimaan
Vaikka tuskin on kulunut tuntiakaan
Siitä kun tää alko mun mieltäni vaivaamaan
Antakaa, hei antakaa
Nyt levyllinen jotain mikä mut rauhoittaa
Muttei tähän väliin enää Made in Sodankylää
Mä kuuntelin sen matkal tänne yli sata kertaa
Jos ei sinunkaan, niin kenen muka
Ei tää maailma oo mikään hahmogalleria
Jossa tulee vastaan joku kaunis Valeria
Jonka kyky sietää mua on pehmopaperia
(Jos ei sinunkaan, niin kenen muka)
Waude wau, ei muuta sanotuks saa
Kun sua muistan läpi ruudun, joka hajosi taas
Tuolla takana on kaikenlaista tarjottavaa
Ja sä tiedät, et mä oon huono sanomaan nah
Vielä sanon sulle hymyillen hei
Kun tuut vastaan joskus kulmilla Aleksein
Ja on vuodet vaihtunu muistoihin kultaisiin
Mun mielessäni sä oot aina minun kultani
Mulle sanotko sä hymyillen hei
Kun tuun vastaan joskus kulmilla Aleksein
Ja on vuodet vaihtunu muistoihin kultaisiin
Mun mielessäni sä oot aina minun kultani