Ku isä kuolee itsenäisyyspäivänä,
Siin ois mahiksii, vaik mihin symbooliikkaa
Koita olla jotain omaa
Ai niin sä kelasit vai? Kuinka somaa
Passiivisen isän pojast tuli pastissi
Passee passais lukea sen passiski
Sitä oppii arvostamaan kliseitä
Vast ku löytää niistä itsensä
Se ei ollu sellasta
Kuin oisin odottanu
Vaan oli hiljasta
Niin tavallisen hiljasta
Ja mun mielessä
Muuttolinnut, rantahiekkaa
Joki virtaa
Niin tavallisen hiljasta
Suussa tuhkaa
Tavuista puhtaa
Kaiken rajoittavan esteettisen hukkaa
Kuolemasta on helppo puhuu sillon kun se on kaukana
Mut sit ku se on huoneessa alkaa sanojaki haudata
Miten sanoo mitään lohduttavaa
Ilman et se ois kornia ja holhoavaa?
Kuolleita sanoja, itseä halavia
Ei mikään runoilu oo tarpeeks banaalia
Sä maalasit sun isän kuoleman
Mä tein laulun
Kumpikin puhuu niin vähän kuin osaa
Ei tuu olee mitään lopullista ja osuvaa
Kun kaikki loppuu ja mikään ei lopukaan
Se ei ollu sellasta
Kuin oisin odottanu
Vaan oli hiljasta
Niin tavallisen hiljasta
Ja mun mielessä
Muuttolinnut, rantahiekkaa
Joki virtaa
Niin tavallisen hiljasta
Niin tavallisen hiljasta
Niin tavallisen hiljasta
Muuttolinnut, rantahiekkaa
Joki virtaa
Kevyttä multaa
Muuttolinnut, rantahiekkaa
Joki virtaa
Kevyttä multaa