Minkälaista siitä oikeasti ees ois tullut? On oikein, ettei päätyneetkään yhteen tämäntyyppiset puolihullut Vuosien jälkeen sä vielä REM-unessa vaanit On oikein erottaa toisistaan tämäntyyppiset työnarkomaanit Ah, nostalgia Ah, nostalgia Kaksi liian synkkää mieltä yhteen eivät kuulu Kun pikkuhiljaa jokaisesta päivästä tulis ikuinen huono joulu Mut meidän rakkautta liikaa ei voi liiotella Me toisistamme kiinni pidellen vajottiin täytettyinä onnella Ah, nostalgia Ah, nostalgia Avaamatta jossakin on sukupolven ääni Ja niin kuin koko vuosikerran, mitätöinti jätti sen sisään pääni Humalassa sulta aina löytyy arroganssi Sun elämäs on aikalaisromaanin aineisto, kahden laman lapsi Ah, nostalgia Ah, nostalgia Ah, nostalgia Ah, nostalgia