Rakastan sua niin et siit on vaikee ees laulaa
Jos asioit sanoo ääneen niin ne katoaa
Vähitellen kylmään veteen mut totuttaa
Ottaa kauluksista kii:
Mitä sä sait tänään aikaan?
Kaipasin niin kauan, etten huomannu lainkaan
Kun vihdoin saavuit kadotaksesi uudestaan
Mut jos venaan, että aallot liekkejä kantaa
Enemmän kuin mitään rakastan vaan odottaa
Rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Et jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu
Se voi vaan haavoittaa, ei enempää
On kaikki hetken savurenkaan sisällä
Haluaisin kävellä
Auringon kehällä
Olla siin hetkessä
Enkä enää pelätä
Sitä menettää
Rakastan sua niin et se on melkein aitoo
Ku tuuli katoo hiuksiin ja lupaa et oon ainoo
Vaik takertuiski muihin ei sellast tyyppii
Joka kaivertelis nimii puihin vaa
Juossu pitkin hyvästei
Ettiny paikkoi jossa ne muistelis yhä meit
Vaik kuinka erityist se olikaan
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Suruu ei voi varaa
Ei voi omii melankoliaa
Niin nopeesti ku hetki kääntyy kuoreensa
Maanjäristys, mut vaan tässä huoneessa
Tartu mun kauluksiin ku vanhaan viholliseen
Siiviksi kun iho menee
Kiertämässä kehää, jostain unista ei herää
Ennenku ei pidä unina niit enää
Mitä sä oot saanu aikaan
Tähdänny korkeelle, tuijottanu taivaan
Haluaisin kävellä
Auringon säteillä
Olla siinä hetkessä
Ku menettää
Mä rakastan sua niin et se on melkein pelkoo
Jos käännän katseen niin kaikki tää katoo
Oon joskus salamoihin sokeutunu
Vähän ylivalottunu
Oot sä ikin rakastunu?
Kuva tai ei tapahtunu