Olen huomannut maan halkeilleen
Enemmän kuin viime täysikuulla
Kivinen tomu verhoaa
Keskipäivän auringon ja kukat mukanaan
Olen huomannut aron nukkuvan
Pidempään kuin viime täysikuulla
Kangastuksia joka laaksossa
Helle tainnuttaa vihreän tasangoilta
Yön koleudessa hankala hahmottaa
Kohtaako yhden omista
Vai lihannälkäisen saalistajan
Siksi erakkona
Liidän läpi loputtomien metsien
Yläpuolelle jylhien rotkojen
Silmät teräksen, kutsu kanjonien kaukainen
Vastatuuli rautaselkääni vahvistaa
Kiidän halki mantereiden reunojen
Yläpuolelle maallisten murheiden
Kynnet teräksen, kutsu alppivuorten kaukainen
Vastatuuli rautaselkääni vahvistaa
Vastatuuli rautaselkääni vahvistaa
Jos mut haluut tavoittaa
Täytyy siivet luodinkestävät kasvattaa
Olen vaistonnut maan saastuneen
Pahemmin kuin viime kuivakaudella
Linnunraatoja joka laaksossa
Helle kiihottaa kiistaa tasangoilla
Yön koleudessa hankala hahmottaa
Kohtaako yhden omista
Vai lihannälkäisen saalistajan
Siksi erakkona
Liidän läpi loputtomien metsien
Yläpuolelle jylhien rotkojen
Silmät teräksen, kutsu kanjonien kaukainen
Vastatuuli rautaselkääni vahvistaa
Vastatuuli rautaselkääni vahvistaa
Jos mut haluut tavoittaa
Täytyy siivet luodinkestävät kasvattaa
Silmät teräksen, kutsu kanjonien kaukainen
Vastatuuli rautaselkääni vahvistaa
Vastatuuli rautaselkääni vahvistaa