Kun musta yö taas saapuu Silloin poissa on uneni Sanat toisiinsa kiinni nivoutuu Ja lujaverinenkin mureni Kyllä tänne ääntä mahtuu Sanoi joku mua viisaampi Mut ei se niin mene, sanat jää elämään Varsinkin ne, jotka satutti Tuoni peiton alla on Ja sielua repii ja paleltaa Reuna hornan kipukallion On lähempänä kuin vois luullakaan Tahdon lentää kauas jonnekin Jonne ei löydä toinen ihminen Ihmiset ja maailma On kovia, mutta minä en En! ♪ Hiljaisuus on kultaa Mut joskus vaarallista seuraa Kun yksin oon ja etsin iloa Kuin heinäladosta neulaa Irtonaisetkin lauseet Muuttuvat mustaksi hahmoksi Joka kasvaa ja kasvaa, ja tajuan Sen muuttuvan minuksi Tuoni peiton alla on Ja sielua repii ja paleltaa Reuna hornan kipukallion On lähempänä kuin vois luullakaan Tahdon lentää kauas jonnekin Jonne ei löydä toinen ihminen Ihmiset ja maailma On kovia, mutta minä en