Kauan sitten tai kauemmin Kerjäläisen tapasin Kuin koira apua anoi Silloin nousi mieleeni Yltäkylläinen kotini Hyvä puoli minussa sanoi: "Vaikka jakaisit kaikkesi, Päästäisit hänet pöytääsi, Silti sinulle kylliksi jää" Muistan viime sanansa: "En voi mitään korvata, Mutta taivas kaiken hyvittää" Niin paikalta pakenin Rakkaitten luo En kerjäläisiä sentään Kotiini tuo Ja onneni käsitin Näin miettien: "Laupias olen vaan en Samarialainen" Monta vuotta myöhemmin Kuolinvuoteella makasin, Kun kolme enkeliä näin Uskoin: vievät taivaisiin Minut sinne johdettiin, Missä kaikki kääntyy nurinpäin Kuin koira nyt vaellan Helvetissäin, Pimeästä kuljen Pimeään päin Ja kiemurtaa käärmeet Kuiskuttaen: "Sinä et ole mikään Samarialainen"