Joi poika senkin kuukauden Ja aikaan kauniin aamunkoiton Hän kouristeli itkien Nyt viina veisi voiton Niin äiti saapui huoneeseen Valituksen kuullessaan Hän vaiti katsoi juoneeseen Kalmankalpeaan Veti verhot ikkunaan Ja otti tuolin alleen Kun poika yski Verta lattialle Mitään sanottavaa ollut ei Käsi tarttunut ei toiseen äidin katse ulos vei Aamuaurinkoiseen Niin kului tunti, toinenkin Ja hiljeni sen pojan peti Ja äiti ylleen haalarin Ja saappaat jalkaan veti Yli pellon pahaisen Raahusti naapuritaloon Astui varoen Vähäiseen valoon... Ei kiire vaivannut kysyjää Vain yhdestä oli huoli: "Soittakaa kirkolle Kun poika äsken kuoli"