Metsän jälkeen vain taivas Ja tasamaa Ja sateen jäljet ja päivä taas Uudestaan Anna lasten vain kasvaa ja tehdä Ja huutaa ja juosta ja rakastaa Sillävälin kun aikuiset miettivät Aikaa ja kaipuutaan vaeltaa Merten rannoilla tuulee ja Puhaltaa Miehet eilisten murheiden veneitään Puhdistaa Kohta aika on lähteä kauas Ja kauemmas joutuvat kuin luulevatkaan Nuo miehet matkalla menneisiin murheisiin Kaarnalaivoissaan Taas tuuli vie Ja laulaa rakkaistaan Taas tuuli vie Ja viipyy matkoillaan Odotuksen liekki ja savuinen maa Silmät vuosia täynnä ja käänteitä Huonompaan Vaan mitä tuovatkaan matkoiltaan Ne jotka lähtivät jo ennen kuin Kuussa oltiin käyty Enhän tiedä edes tuoko tuo Tuulten tie takaisin niitä kenet Mukaansa saa Taas tuuli vie Ja laulaa rakkaistaan Taas tuuli vie Ja viipyy matkoillaan Taas tuuli vie Ja laulaa rakkaistaan Taas tuuli vie Ja viipyy matkoillaan Taas tuuli vie Taas tuuli vie Taas tuuli vie Taas tuuli vie