Voi luoja että käy kipeää tämä Savusumun himmentämä Keskiviikko iltapäivä Mä en voi olla kuulematta Ikkunapöydän runoilijaa Varsinainen tuulenpyydystäjä Luotiliivimies Se paasaa rohkeudesta Se puhuu rakkaudesta Lainauksin lennokkain Viinibaarin hämärissä Tuulen pyydystäjä Tamburiinimies Se on maailmanpelastaja Kunhan maailma pysyy Viinilasin burgundinpunaisessa Hämärässä Ja varsin teatraalisesti Se vilkaisee kadun poikki Muka liikuttunein silmin Vanhaa koditonta naista Jonka sielu leijailee Mantteleiden pimeydessä Iltapäivän kääntyessä Iltaan vääjäämättä Ja luojankiitos tuo surullinen Hahmo muuttuu pikkuhiljaa Näkymättömäksi Savusumun lonkeroissa Joissa mainosmiesten lediseinät Välkkyy utuisina leimahduksina Kuin tykkituli yössä Verdunin Kunpa viriäisi tuuli Voi kun tapais Jumalan Vähän niinku kesken kaiken Vois neuvotella diilin Josta hyötyis kumpikin Sanois vaan et eiköhän Me jätkät päästä sopuun näistä Asioista lopultakin aika itse keksityistä Jive Miguel on kuollut Se kuoli vanhuuteen Yksin jossain Chilen tuulisella rannikolla Se vei mukanaan Kokaiinikeisareiden salaisuudet Joiden vuoksi olen myynyt sieluni Ja kaiken Kujanteella käy Pieni tuulen tapainen Se pyörähtää sen kodittoman Rouvan kantapäissä Kuin musta pieni koira Pieni turva maailmassa Jive Miguel on kuollut