Tiedän että on yö
Kun saavut kotiisi pimeään
Yksinäisyys lyö
Sanomatta nimeään
Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat näet joita sateeksi luulet
Kuljen ulkona valossa
Kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sitä tuntunut talossa
Johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekkään
Ei missään tule minun luokseni
Minun vuokseni
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme
Eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää
Se eteenpäin työntää
Älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme
Muista, että meillä oli
Hetkemme
Kutsun saaneena tulin
Lähdin kuin varas
Säikähdin viimein
Kun itseeni tarttuneen
Tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin tuoksusi
Teit saman minulle, juoksusi annan anteeksi sinulle
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme
Eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää
Se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme
Eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää
Se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme
Eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää
Se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu...