Hän muistaa isänsä kiviset pellot ne huokuivat kuivuuttaan
Sinä kesänä kauan sitten kun ei satanut ollenkaan
Hän muistaa isänsä kumaran hahmon peltojen reunalla
Itsekseen huokaavan hiljaa: "Täytyy vain odottaa"
Ja juuri kun kaikki alkoi kuolla pois kokonaan
Toi tuuli jostain miljoonasateen ja elämän tullessaan
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Sinä kesänä kauan sitten kun ei satanut ollenkaan
Hän tapas kirjastoautolla miehen ja tienristillä uudestaan
Ja mies lajoitti hänelle kirjaan Angelica ja yön ruhtinas
Ja pyysi vaimoksensa ja lähtemään mukanaan
Oi hän oli niin kaunis ja yksin ja itki nuoruttaan
Mutta kun tuuli toi miljoonasateen hän pakkasi vaatteensa
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Tuo kaikki tapahtui kauan sitten nyt elää hän kaupungissa
Ostoskärryjen vainioilla hän kulkee lähiömarketissa
Ja mies tulee iltaisin kotiin pullo viinaa salkussaan
Ja sammunein silmin ja sydämin sohvalle nukahtaa
Ja hän toivoo salaa miljoonaa rakkautta tai miljoonaa kuolemaa
Tai miljoona miljoona mitä vaan kunhan ei tätä kuivuutta
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Tänä aamuna keittiössä istuu hän yksikseen
Nyt hän avaa kaasuhellan ja menee pesuhuoneeseen
Nyt hän riisuu kaikki vaatteensa kuin oisi menossa sateeseen
Ja pesuhuoneen peiliin hän kirjoittaa uudelleen ja uudelleen
"Mä en jaksa enää odottaa oi isä mitä mä teen"
"Mä en jaksa enää odottaa oi isä mitä mä teen"
"Mä en jaksa enää odottaa oi isä mitä mä teen"
Hän menee pesuhuoneesta keittiöön ja keittiöstä taivaaseen
Oi miljoonasade oi miljoonasade
Oi miljoonasade oi miljoonasade