Viikot kuoppaa kaivaessa,
Viikonloput haaveillessa
Kierre katki
Ja nyt ku pääsen sessaa
Puoliunessa vielä ulkokuori pitää
Haaveillessa, taiteillessa
Realismi turpaan pistää
Ainaki yrittää
Minen heleposta järky
Enkä kertakäyttövaimoja kuppiloista kärky
Mullon linkit kohillaa
Ympärillä ihimiset
Joitten valovoima poistaa päivät piliviset
Kannan soihtua vaikka sumussaki
Ja läpät lähtee
Mokomakki biitit mustaa magiaa
Taivas on tumma ku tuomaksen soundi
Ja mulle riittää että kotipojat näistä nauttii
Oon taivaanrantani maalari maalaa mun maailmani että löydän mun paikkani ja sinne kaivan mun kuoppani. Sun pitää ottaa sun omas
Vallata sun tilas
Vannomatta paras
Voit joutuu syömää sun sanas
Ylitän sun rimas taikka puotan ne alas
Kun suunta hukas palaa lähtöruutuun takas
Ku täällä ei jaella irtopisteitä
Täällä syyään tähteitä, rippeitä, jätteitä
Ollaan vielä kiitollisii
Vaikka kakku jaettuna yhä vaan pienempii osii
Sun puolii ei piä kukaan muu ku nää
Pelekästään muutos on pysyvää
Kaikki muu valluu käsistä
Kato mitä sullon jälellä
Se vois olla paljon vähemmä
Oon taivaanrantani maalari maalaa mun maailmani että löydän mun paikkani ja sinne kaivan mun kuoppani. Jou
En ylläpiä mitään kulissii
Ei mun tarvii päästä näistä ryysyistä rikkauksiin
Tehää taidetta niinku melleri
Vaik ollaan jäämässä näitten rattaitten puristuksiin
Eikä tunneta tahoja
Ei tipu apurahoja
Ja pakko pysyy leivässä kii
Kotikutosii ja perus hanttihommii
Joskus menee hyvi
Välillä vähä heikommi
Tää on mitä on, en silti kangistu kaavoihi
Asetu raameihi tai kuoppaa mu haaveeni
Mullon omat aikeeni
Omat vaiheeni joista ammennan mun aiheeni
Oon taivaanrannan maalari
Oon taivaanrantani maalari maalaan mun maailmani että löydän mun paikkani ja sinne kaivan mun kuoppani.