Tiedän että on yö, kun saavut kotiisi pimeään
Yksinäisyys lyö, sanomatta nimeään
Kun luet kirjeeni kaiun kuulet
Tahrat näet joita sateeksi luulet
Kuljen ulkona valossa, kasvoillani voin tuntea tuulen
Ei sitä tuntunut talossa, johon palaa en koskaan, luulen
En ole menossa minnekkään
Ei missään tule minun luokseni, minun vuokseni
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä, sillä meillä oli hetkemme
Kutsun saaneena tulin, lähdin kui varas, säikähdin viimein
Kun itseeni tarttuneen, tajusin varttuneen
Imin sut kuiviin, tarttui mun huiviin tuoksusi
Teit saman minulle, juoksusi annan anteeksi sinulle
Vain tahroja paperilla, älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu
Ei se että meillä oli retkemme, eikä se että meillä oli hetkemme
Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää, se eteenpäin työntää, älä siis pelkää
Älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme
Vain tahroja paperilla älä siis suutu
Ei niistä asiat miksikään muutu ei se, että meillä oli retkemme eikä se että meillä oli hetkemme Voi tuuli kylmästi kutittaa selkää se eteenpäin työtää älä siis pelkää älä huoli siitä sillä meillä oli hetkemme Muista, että meillä oli hetkemme