Kaukaisen ikävän tiedämme viiltävän Se meitä kotiin tuo se meille turvaa luo Ja meistä jokainen, onko sen arvoinen Minkä ansaitsee ollakseen tasavertainen Kylmää ja kuumaa kohtaa syleilyssämme Ketojen kukkia on täällä monia Kun laitan kirkkaita, sieviä, somia Kaikista kaunehin ei niistä sinisin Kuitenkin huumaavin, jota rakastin Saaronin lilja kuin Jumalan lahja se on Sut tänne sota toi Mitään et sille voi Että sun määränpää on kylmä maamme tää Kerran sut nähdä sain ja sen muistan vain Kuinka kaikki muu hetkessä ympärillä unohtuu