Seitsemäs syyskuuta kakskytkuus Merimiehet ne arpaansa heitti Oli laivamme laivoista maineikkain Minä Joonana joukossa matkaa jain Tummat pilvet jo taivasta peitti Merimiehet kun arpaansa heitti Laiva rannalta aavalle uskalsi Vaikka aallot ne vastaan soitti Ja kannelta kaiken tuon nähdä saan Niin yli aaltojen uhmaa vain Kotirantahan kulkea koitti Vaikka aallot ne vastaan soitti ♪ Ristiaallokko laivamme vangitsi Sävel syksyinen sydämiin koski Mietti elämän mittaansa jokainen jouho Liekö tää matkamme viimeinen Kuolonkauhuun jo kalpeni poski Sävel syksyinen sydämiin koski Huusin taivaalle viimeisen kirouksen Tuonen virttä kun aallokko lauloi Sulho rinnalla suojasi rakkaintaan Mutta surma jo korjasi saalistaan Vasta äitineen kuolema pauloi Tuonen virttä kun aallokko lauloi ♪ Kävi kannelle kuohuva surman suu Ja se armotta saaliikseen vaati Satakahdeksan neljättä meitä kai Mukanaan tuonelaan viedä sai Osan kullekin kohtalo laati Minut armotta saaliikseen vaati Ja samalla kun vajoan Niin kannen alla vankina On viatonkin polvillaan Samalla kun vajoan Niin kannen alla vankina On tyttö rukous huulillaan Tyttö kotimatkalla