Usvainen Helsinki edessämme kohoaa.
Tuntuu siltä ettei mikään voisi olla parempaa.
Tiedän, tähän hetkeen tuumme usein palaaman,
Kun tuolla alhaalla sumussa vaelletaan taas.
Silti sinä olet jotain, mitä en käsitä.
Eikä se johdu siitä etten sinusta muka välitä. Olisi niin, nii
N paljon helpompaa, jos uskaltaisin kysyä sinulta suoraan.
Mitä minä olen sinulle?
Mitä minä olen sinulle?
Kun makana kasvot kalpeana arkussa.
Laskisitko vierelleni ruusun vai orkidean? Mitä minä olen sinulle?
Mitä minä olen sinulle?
Kun makaan kasvot kalpeana arkussa
Laskisitko vierelleni ruusun vai orkidean?
Aa aa aa a. Aa aa aa aaaa.
Ehkä niin on parempi,
Ettei kysytä sitä kysymystä.
Ehkä niin on helpompaa,
Ettei lausuta sanaakaan.
Olet ollut siinä jo hetken verran, vierelläin seisonut.
Yksin jättänyt. Tiedän,
Nyt reunalla horjutaan.
Täytyy loikata tai peruuttaa.
Silti me olemme jotain, mitä en käsitä.
Eikä se johdu siitä, etten meistä muka välitä. Olisi niin, niin
Paljon helpompaa, jos uskaltaisin sen itselleni tunnustaa.
Mä yritän pitää susta kiinni,
Ettet sä putois.
Mä yritän pitää susta kiinni,
Ettet sä putois. Mitä mä oon sulle?
Mä yritän pitää kiinni siitä mitä mä oon.
OOOOEEOEOEOOOEOEOEOEOOEOEOE
Mitä mä oon sulle?
Ehkä niin on parempi,
Ettei kysytä sitä kysymystä.
Ehkä niin on helpompaa,
Ettei lausuta sanaakaan.
Ettei lausuta sanaakaan.
Ettei lausuta sanaakaan.