Niityllä juostessa olo on kevyt Helteessä kaupunki nukkuu Jalatkin maahan vihdoinkin juurtuu Vaik uudet maisemat laseihini huurtuu Unohdan kaiken vanhan ja turhan Ehkä oonkin vahvempi kuin uskoinkaan Unelta ehkä tuntuu tää mut En välitä, osaan silti maisemaa arvostaa Verta on Lohikäärmeen sen Väri huulten punaisten Lunta sataa vaik on heinäkuu Mut turha siitä on huolestuu Vaikka olisin matkalla leijonan kitaan Lopult kaikki loppuu ja mikään ei mee vikaan Jos oli joku juna niin se meni jo ohi Tärkeempää nyt on nautinto, sori En enää juokse kun itseni takia On rakennukset korkeita seinät lasia Aina sanottiin et oon heikko tyttö Heikko tyttö joka ei ees yritä Mut monen kaa oon puhunu et mikään ei riitä Kun yrität todistaa paikkasi täällä Sarjakuvissa kuuta ei näy päivällä Ennen tuntu et oon öis koko ajan Päällä Käännökseen eksynyt Pimennos kohtalo Silti tiedän et nyt koittaa uus valo Nyt koittaa uus valo Verta on Lohikäärmeen sen Väri huulten punaisten