Tästä selviin sun kaa, sun kaa En tiedä mistä sen nyt kaivaisin Sen, joka saapuu aina keväisin Jää neljän seinän sisään ruumiini Tää vuodenaika rikkoo muurini Ei heikkomielinen voi hengittää Tää pimeys pieksii valon hengiltä Se saapuu joka vuosi uudelleen Ja kylmää poskeani suutelee Vaik nyt tukehdun mun peittoon Ei tää lopullista oo, ei oo Tästä selviin sun kaa, sun kaa Vaik nyt tukehdun mun peittoon Ei tää lopullista oo, ei oo Tästä selviin sun kaa, sun kaa Sä oot mun keinotekoist valoo Ennen sua must ei ollu jäjel paljo mitään Pelkkii viivoja seinil ja tyhjä pää Seinil, pelkkii viivoja, viivoja seinil, seinil ja kirjotan Vaik nyt tukehdun mun peittoon Ei tää lopullista oo, ei oo Tästä selviin sun kaa, sun kaa Vaik nyt tukehdun mun peittoon Ei tää lopullista oo, ei oo Tästä selviin sun kaa, sun kaa Vaik nyt tukehdun mun peittoon Ei tää lopullista oo, ei oo Tästä selviin sun kaa, sun kaa Vaik nyt tukehdun mun peittoon Ei tää lopullista oo, ei oo Tästä selviin sun kaa, sun kaa