Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks, Ja haaveet ne käy yhä haikeammiks. Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa Joka ilta ma mietin, kai huominen uus Tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus. Yö loppuu mut murheet ne palaa, Yö loppuu mut murheet ne palaa! Ne tulevat niinkuin kotihin, Ne tuovat uusia vieraitakin, Jotka nimeltä tunnen mä juuri. Se murhe mi eilen mun murtaa oli Suli hymyks kun tänään vielä suurempi tuli Koska tulee se suurin, se suuri, Koska tulee se suurin, se suuri. Koska saavut sa tuskani korkein Sinä maailman valtias mahtavin, Jota lapsesta saakka ma uotin, Jota vapisin öisin mä vuoteellani, Jonk' katsehen tunsin ma kasvoillani, Kun hetkeksi onneeni luotin, Kun hetkeksi onneeni luotin. Sun edessäs tahdon ma polvistua Mut silmihin katsoa tahdon ma sua Ja sanoa: Henkeni annan, Mut mieltäni nuorta en milloinkaan! Se tuskassa tulta iskevi vaan, Sen kanssani hautaan mä kannan, Sen kanssani hautahan kannan, Sen kanssani hautahan kannan!