Ja vuodet ne käy yhä vaikeammiks Ja haaveet ne käy yhä haikeammiks, Ne polttaa, ne hehkuu, ne halaa. Joka ilta ma mietin: Kai huominen uus Tuo lohdun ja loppuvi rauhattomuus! Yö loppuu, mut murheet ne palaa Yö loppuu, mut murheet ne palaa. Ne tulevat niinkuin kotihin, Ne tuovat uusia vieraitakin, Jotka nimeltä tunnen ma juuri. Se murhe, mi eilen mun murtaa oli, Suli hymyks, kun tänään suurempi tuli - Koska tulee se suurin, se suuri Koska tulee se suurin, se suuri? Koska saavut sa tuskani korkein, Sinä maailman valtias mahtavin, Jota lapsesta saakka ma uotin, Jota vapisin öisin mä vuoteellani, Min katsehen tunsin ma kasvoillani, Kun hetkeksi onneeni luotin Kun hetkeksi onneeni luotin. Sun edessäs tahdon ma polvistua, Mut silmihin katsoa tahdon mä sua Ja sanoa: Henkeni annan! Mut mieltäni nuorta en milloinkaan. Se tuskassa tulta iskevi vaan, Sen kanssani hautahan kannan Sen kanssani hautahan kannan Sen kanssani hautahan kannan.