Neljänlainen nainen. Kolmen kanssa onneton. Kahden seuralainen, Mutta yhden verran yksin. Tanssii vuodet kiinni. Uskoo vielä itsekkin. Matkoiltaan tuo onnen, Mutta palaa pettymyksin. Eikä koskaan saanut nousta pöydästä ennen kun maljoin juhlittiin. Juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu. Lämmöstä kesän haaveiltiin. Mut lumi haikein värityksin, peitti alleen jätti yksin. Juotiin rakkaudelle. Ja sille ettei satu lopu. Pimeessä katseet vaihdettiin. Ja oltiin hetken sylityksin, mutta aamun tullen yksin. Mies ei muista enään, minne kätki aarteensa. Seilaa tuulta päin mut tuuli vastaa kysymyksin. Päättää vielä yhden, toisen oman valloittaa, juurtuu miellessään mut häipyy samoin selityksin. Eikä koskaan saanut nousta pöydästä ennen kuin maljoin juhlittiin. Juotiin rakkaudelle Ja sille ettei satu lopu Lämmöstä kesän haaveiltiin. Mut lumi haikein värityskin, peitti alleen jätti yksin. Juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu. Pimeässä katseet vaihdettiin. Ja oltiin hetken sylityksin yksin, mutta aamun tullen yksin. Eikä koskaan saanut nousta pöydästä ennen kuin maljoin juhlittiin. Juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu. Lämmöstä kesän haaveiltiin. Mut lumi haikein värityksin peitti alleen, jätti yksin. Juotiin rakkaudelle ja sille ettei satu lopu. Pimeässä katseet vaihdettiin. Ja oltiin hetken sylityksin. Mutta aamun tullen yksin. Eikä kukaan enää muista miksi hukkui rakkaat toisilleen. Valheen laitumille kovin vähin yllätyksin