Lapsesta asti oon viihtynyt yksin Yhtälailla kun seurassa Älä huolestu vaik vetäydyn nytkin Mä kerään hetken voimii ennen kun palaan takaisin Niin pystyn taas toimii niin kuin ihminen Joskus tuntu et oon juuttunut tähän kakofoniaan Mä pakenen mun piiloon huutaa aivot lomiaan Ei oo muuttunut elämäs se on kakofoniaa Mä pakenen mun piiloon Piiloon kakofoniaa Kun liike on sohjoo ja äänet vaan tuvaa Ne muodostaa abstraktin maalauksen Ja kaiku päässä soi vaan kuin kaukaisen laukauksen Mä vetäydyn taas varjoon Ennen kun palaan takaisin Pakopaikkaan tarmoo kuin tosiystävä Joskus tuntuu et oon juuttunut tähän kakofoniaan Mä pakenen mun piiloon huutaa aivot lomiaan Ei oo muuttunut elämäs se on kakofoniaa Mä pakenen mun piiloon piiloon kakofoniaa Mä paken mun piiloon huutaa aivot lomiaan Mä pakenen mun piiloon Joskus tuntuu et oon juuttunut tähän kakofoniaan Mä pakenen mun piiloon huutaa aivot lomiaan Ei oo muuttunut elämäs se on kakofoniaa Mä pakenen mun piiloon piiloon kakofoniaa