Juuri vähän ennen, ennen kuin ne katoaa, Tähdet vielä hetken loistaa yöhön valoaan, Ja kuin alumiininiitit, ne jää kimmeltämään. Toiset huhtikuuta menee ulos katsomaan, Mul on pöytä täynnä kahvia ja tupakkaa. Joku tuttu laulu soimaan radiosta särähtää. Niin kuin alumiininiitit tähdet yössä kimmeltää. Silloin, kun sielu piirtää silmiin yksinäisyyden, En pysty sitä katseestani peittämään Ja hetkeksi mun taivaaltani valo häviää, Mut onneks alumiinitähdet vielä jää. Miten yhteen hetkeen mahtuu koko maailma, Tuhat kiloa tuskaa ja yhtä paljon onnea? Miten kaikki, jotka elää, elää samaa hetkeä Ja alumiininiitit taivaankannen selässä