Mä kuulen eteisestä askeleet.
Sä viereen kaadut, tilaa siihen teet.
Et sano sanaakaan, tuijotat mun niskaa vaan
Samalla, kun mä leikin nukkuvaa.
Liian usein kaipaan niitä hetkiä,
Et saisin yksin nukahtaa ja herätä.
Ei tarvis jännittää ja sisintänsä selvittää,
Kun ei sitä ymmärrä itsekään.
Mä tiedän, sun on vaikee ymmärtää.
Haluan sun lähelle, mutten, että kosket.
Ja voi kun se riittäisi sullekin,
Niin tää kaikki vois jatkuu paljon helpommin.
Mulle tämä syvä hiljaisuus
On parempi kuin huono valhe uus.
En voi sanoo suoraakaan, et: "Joo, edelleen ahdistaa",
Kun me sitä jäätäis sitten kelaamaan.
Mä tiedän, sun on vaikee ymmärtää.
Mä haluan sun lähelle, mutten, että kosket.
Ja voi kun se riittäisi sullekin,
Niin tää kaikki vois jatkuu paljon helpommin.
Mut hei, ei tää oo helppoo mullekaan.
Mä en vaan pysty sanomaan, mikä mieltä painaa.
Joo ja mä tiedän, ettet jaksa kovinkaan kauaa,
Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa.
Tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa.