On meillä tapana naapurille nyökätä On meillä vakavaa kun maalille hyökätään Salaa vuosikymmen toisesta tykätään Arkeamme eteenpäin ku lumikolaa lykätään On meillä jäässä reikä, sinne hypätään On täällä meikä teikä koko talven mykkänä Roskista ja risuista suurta kekoo kyhätään Kunnes keskikesällä se sydätään On meillä toisemme turvavälein pysäkillä Jonne dösä pysähty viimeeksi joskus ysärillä On pihatalkoot, sitä ennen ehtii Alkoon On hetki hiljainen, lippu noussu puolisalkoon On pari ostarii, parkkipaikkaa, motskarii Kaupungin kokone tehdas pössäyttämäs poskarii Flatlainiin horisonttiin, aurinko laskee ku koris tonttiin Viereisellä kentällä Heijastuuko kuuhun, kun täällä elellään? Kuuluuko nauru sinne keväällä? Tuntuuko järinä lumiaurojen? Terveisii laitamilta hämärän, ajan äkkiväärän Totuus on yhtä kuin väkimäärä On meillä sananvapaus, epävarma lainantakaus On meillä sometapaus soi kaipaus kuumimpana On meillä rivitaloo, läänii pläänii pitkin saloo On meillä revontuli, pakkasyön kuun haloo On meillä tuppisuita, päitä puhuvii päänä suuna On aina liian kylmä tai kuuma mitää duunaa Pihalla huojuu niin ku kakssataa-vuotias mänty On sitä ennenkin täällä iha päin honkii mänty On meillä tuulipuvit, päästöluvut, kirkkourut Torit, Turut, kahvin purut, hanit, murut, hengen huurut Puolison suvut, tunturin kurut, Uudenmaan sulut Kivipudut, suuret kulut, lokit, pulut, faktat, huhut, ilot ja surut Heijastuuko kuuhun, kun täällä elellään? Kuuluuko nauru sinne keväällä? Tuntuuko järinä lumiaurojen? Terveisii lähetän täältä laitamilta hämärän, kun Sadannentuhannen kerran ylitän tän tien märän Heijastuuko kuuhun, kun täällä elellään? Kuuluuko nauru sinne keväällä? Tuntuuko järinä lumiaurojen? Terveisii laitamilta hämärän, ajan äkkiväärän Totuus on yhtä kuin väkimäärä