Puhun nyt suoraa mun sydämmest Nyt me ollaa mut aatteitten ytimes Se on tärkeetä mulle Et pystytää puhuu niist asioist jotka on pimeydes Niist hetkistä kun tätä epäilet Kun tuntuu et viimesii vetelet Ni avaa ne lukot ja avaa sun sydän Et pystytää puhuu ku ihmiset Ihimiset ilman naamiot Ihmiset ilman kaaviot Ihmiset sellasenaa ilman tarvetta pystyä täyttämään laatikoit Eletää yhteiskunnas jossa nuoret on sairait ja mielet on raunioin Yhä useempi hukassa maailmas jossa hyväksytää pelkkiä kopioit Musta tuntuu et mul ei oo määränpäät Musta tuntuu ei voimia heräämään Musta tuntuu jos kaadun viel kerran ni voimia en löydä itteeni keräämään Musta tuntuu en riitä ja ihan sama Ei mua kukaan tuu kummiskaa rakastamaan Musta tuntuu mun mieli on sairas ja kukaan ei pysty sitä koskaan parantamaan Mut kaikki nää tunteet on valheit Raahaan vaa mukana kahleit Ja fakta on se en oo yksin Ni avaan mun sydän sillon ku vaikeet Luovutan pois omilt harteilt Yhessä kohdataa haasteit Matka on pitkä mut askel kerrallaan Ja muistan mieles näitä lauseit Mä tiiän et tää tulee järjestymään Ja mä tiiän sen vaik ei oo järjenjyvää Ja mä tiiän et vaik mul on vaikeet Ni lopussa tästä ki tulee viel jotain hyvää Koska tiiän sen vaikka ei tunnu nii Pitää ymmärtää et ollaa ihmisii Ni tuomitkoo se joka pyhä ku pohjalta kaikki me ollaan tääl syntisii Puhun nyt suoraa mun sydämmest Nyt me ollaa mut aatteitten ytimes Se on tärkeetä mulle Et pystytää puhuu niist asioist jotka on pimeydes Niist hetkistä kun tätä epäilet Kun tuntuu et viimesii vetelet Ni avaa ne lukot ja avaa sun sydän Et pystytää puhuu ku ihmiset Puhun nyt suoraa mun sydämmest Nyt me ollaa mut aatteitten ytimes Se on tärkeetä mulle Et pystytää puhuu niist asioist jotka on pimeydes Niist hetkistä kun tätä epäilet Kun tuntuu et viimesii vetelet Ni avaa ne lukot ja avaa sun sydän Et pystytää puhuu ku ihmiset