Äitinsä neuvoja kantaa Kun avaimet ojennetaan Polkuja monia kohtaa Mut neuvoja vain noudattaa Viisaiden piirtämää karttaa Kädessään niin puristaa Ettei harhaan astua voi Kun valmis polku tänne toi Saapuu portille odotusten Kartan kanssa kohottuu Nostaa kilpensä pään suojakseen Kun paineen alla musertuu Naamioon kasvonsa kätkee Toiveensa uneksi jää Repliikit roolinsa lukee Ei sielunsa sanoihin nää Kun syytökset kasvoihin iskee Jäljet piirtää hymyllään Eikä sydämensä ääni soi Sisintään ei nähdä voi Saapuu portille odotusten Kartan kanssa kohottuu Nostaa kilpensä pään suojakseen Kun paineen alla musertuu Isojen kiltin tytön saappaisiin Valmiisiin uskomuksiin Hän lapsena jo astui Minuuteissa unohti Matkalla niitä kohti Valmiit odotukset juurtui Muutosten pyörteiseen virtaan Itseänsä hän kadottaa Lopulta ajautuu rantaan Puhtaaksi tuuli puhaltaa Ilman jäi viisaiden karttaa Vei roolin virta mukanaan Vihdoin kuulee äänen sielussaan Itsensä siitä rakentaa Alla valmiiden odotusten Kilpi turvallinen murtuu Piirtää karttansa näin uudelleen Ja viimein portit avautuu Nyt seisoo portilla odotusten Katsoo kuinka lukot murtuu Avaa portin ja takana sen Uusi polku avautuu