Kärsimys kedolla kulki Taskussa tuhat surua. Tuo istui päivät pakkasiksi Kevään kunnaiden kukille. Nyt viimeisenä keväänä Soi kohtalot korkealle, Ja kaukana kipujen mailta Kärsii kuoleva kuningas. Valvoo tauti vaativana Kehtoa keväisen linnun. Vettyy maa veden vajassa, Vaan eivät siivet kauas kanna. Minä synnistä palelen, Ei väsy ihoni poltto. Istu pirtin penkin päähän Ja sulje minut syliisi. Vie minut keväinen tuuli, Kun kiiltävät jäät merellä. Vie minut, keväinen lehti, Vie nälästä sairas mieli. Vie ruumis, elosta kerran Kipuun sammunut. Vie kaikki! Vie surut, keväinen hanki, Vie taudista palava ruumis. Vie minut nälän talosta, Ajan aitan hartioilta.