Oli Hetti mettään mennyt Päivänä pyhän pitämän. Mitä Hettinen metässä, Mukana mies vastahanka? Kuin on maassa riitajuuri, Siihen parrakas putosi. Tuo on lähti, Hetti alle Metsänpeittojen käveli. "Kuka vie minut kotiini, Etten kuole kuutamolla!" Huusi Hetti heiveröinen, Silti ei elävä kuullut. "No sinä piru lähellä, Vie sinä Perkeleen pitoihin!" Huusi Hetti heiveröinen, Niin pääsi pirun pariksi. Ja juoksi aika, vuodet vieri, Tuli päivät päättyväksi; Kulki kuuhut kulkuansa, Sanansa piti pirukin. Multaruumiin Hetti hirtti, Murtui, kuolleeksi katosi, Syliin sammui aidan alle, Vaan nuora hento, ei kireä. Raukesi maa kaiken alta, Kun kituen Petäjä kasvoi. Multaruumiin Hetti hirtti, Murtui, kuolleeksi katosi, Syliin sammui aidan alle, Vaan nuora hento, ei kireä.